Mielipiteet ja tosiasiat – yksilö ja yleistettävyys

Maantiede. Rakennustekniikka. Sisustaminen. Turkistarhaus. Musiikki. Historia. Ravitsemus.

On olemassa asiakokonaisuuksia, joista keskustellaan mielipiteillä. Nämä ovat subjektiivisia aiheita – Huom! Englanniksi subjective subjects.

Ja on olemassa asiakokonaisuuksia, joista keskustellaan tieteellisesti todistetulla tiedolla. Nämä ovat tieteitä, ja tieteillä on täydellisen objektiivisuuden tavoite – Huom! Englanniksi objective objects.

Ennen kuin menen varsinaiseen otsikon mukaiseen teemaan, haluan vielä virkistää muistiani tieteen ja tieteellisen tutkimuksen määritelmistä. Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu järjestelmällinen ja järkiperäinen tiedon hankinta, tiedon jäsentäminen, aikaisemman tiedon päälle rakentaminen, uusien tarkentavien päättelyiden muodostaminen, ja selitysten ja ennusteiden todentaminen. Tieteet pohjautuvat tieteellisesti tehtyyn tutkimukseen ja kansainvälisesti tehtyyn vertailuun. Tieteessä tutkitaan todellisuuden ilmiöitä ja ilmiöiden välisiä suhteita systemaattisesti ja kriittisesti. Tuloksena saadaan tietojen järjestäytynyt kokonaisuus. Tiede ei ole erehtymätöntä, onhan se ihmisten luomaa. Tieteellisen tutkimuksen tulokset muuttuvat ajassa, ja muutoksen on perustuttava empiiriseen tutkimukseen. (Haaparanta L. ja Niiniluoto I. Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsinki 1986.)

Kun kyseessä ei ole tieteellisesti todistettu fakta, todennäköisyys tai päättely, voidaan jakaa kokemuksia ja mielipiteitä muiden pohdittavaksi tai miettiä yhdessä mahdollisia uusia lähestymistapoja aiheeseen. Keskustellessamme mistä tahansa tieteestä, oli se sitten kvanttifysiikkaa, taksonomiaa tai ravitsemustiedettä, tulisi meidän pitää mielessä tieteellisen tiedon ja mielipiteiden ero. Mielipiteiden esittäminen faktoina voi olla vaarallista ja harhaanjohtavaa, ja saattaa kummuta tietämättömyydestä.  Tietämättömyys ei ole synti, mutta pelkän kokemuksen perusteella itseään asiantuntijaksi tituleeraaminen on. Koska jokainen meistä syö, on jokaisella meistä kokemusta ravitsemuksesta ja mielipiteitä siitä. Ihmiset kokevat ravitsemuksen erittäin henkilökohtaiseksi, ja siksi ravitsemuskeskustelut herättävätkin usein voimakkaita tunteita.

Osallistuessamme ravitsemustieteelliseen keskusteluun ja välittäessämme tietoa yleistettävissä olevista, suurimpaan osaan väestöä soveltuvista suosituksista, voisi mielestäni kokemuksen syvät rintaäänet jättää sinne rintaan. Kokemus ja tiede on huomioitava erikseen. Mielipiteissä kantautuva kritiikki ja kyseenalaistaminen ovat kuitenkin erittäin tervetulleita tieteelliseen keskusteluun, kuuluvathan ne elementteinä siihen alun perinkin. Jotta tiede pystyisi huomioimaan tämän kritiikin, olisi siitä voitava muodostaa tieteellisesti testattava hypoteesi.

Mielipiteissä en millään tavalla kyseenalaista yksilön kokemusten todenperäisyyttä eli sitä, etteikö jollakin esimerkiksi jokin tietty ruokavalio toimisi paremmin kuin ravitsemussuositukset. Haluan kuitenkin korostaa sitä, kuinka tärkeää olisi erottaa tutkimukseen perustuvat suositukset kokemussuosituksista. Seurasimme sitten netin keskusteluita, kommentteja, blogeja tai vlogeja, tulisi väittämistä tunnistaa todelliset asiantuntijalausunnot ja kokemusasiantuntijalausunnot. Asiantuntijalausunnossa kulkee siihen asti paras mahdollinen objektiivinen tieto, ja kokemusasiantuntijalausunnossa kulkee subjektiivinen mielipide.

Tiedon lisääntyminen ja eri perspektiiveistä tulevat rakentavat mielipiteet ovat keskustelujen rikkaus, mistä kaikki voimme oppia jotakin. Keskustellaan jatkossakin ravitsemuksesta – faktat ja mielipiteet tunnistaen, yksilöitä ja ravitsemustiedettä tieteenalana kunnioittaen.