Ituhipit vs. raakalaiset

Postauksen aloittaminen on pyörinyt päässä useita viikkoja, mutta aloittaminen on vaikeaa ja tuntuu, että opintoihin liittyvässä blogitekstissä pitäisi olla jotain hienoa sanottavaa. Päätin unohtaa itsekriittisyyden, sillä totesin, ettei tekstiä muuten tule koskaan. 

Otsikko on hiukan provosoiva, mutta aihe mistä kirjotan on ah-niin-muodikas kasvissyönti. Kasvisten syönti on tietenkin todella tärkeää ja niiden lisääminen olisi varmasti lähes jokaiselle suotavaa, siitä tässä ei kuitenkaan ole kyse. Olen huomannut useiden seuraamieni blogien myötä, että entiset sekasyöjät ovat alkaneet kasvissyöjiksi tai jopa täysvegaaneiksi. Ne tyypit, ketkä ennen puhuivat kana-riisi-parsakaali-yhdistelmän puolesta, ovat kääntäneet kelkan täysin. Ja se kasvisruokaan siirtyminen on mielestäni hieno asia, mutta moni bloggaaja, jolla on mieletön määrä nuoria lukijoita, kertoo aiheesta ehkä hiukan vastuuttomasti. Esimerkiksi eräs bloggaaja muun muassa julisti, että ”hyi suomalaista antibioottikanaa”. Tämä lausahdus sai ihokarvat pystyyn, sillä moni nuori lukija, joka ei välttämättä tiedosta, ettei vanhemman bloggaajan sana ole oikea totuus, uskoo ehkä nyt, että suomalainen kana on ”myrkyllistä antibioottikanaa”. Eräs toinen huomio on kiinnittynyt siihen, että usean vegaaniksi/ osittain kasvissyöjäksi ryhtyneen lifestyle-bloggaajan koko blogin sisältö on alkanut pyörimään pelkän kasvisruoan ja sen paremmuuden korostamisen ympärillä. Ikään kuin vegaanius tekisi henkilöstä pyhän ja hiukan paremman ihmisen. Tämä paistaa helposti postauksista ja on ainakin osittain vienyt oman kiinnostukseni tietyistä blogeista.

Jos katsotaan asiaa toiselta näkökannalta, on todella hienoa, että kasvisruokaan siirtymistä on alettu tuomaan blogien kautta esille, sillä suositut blogit tavoittavat valtavat massat nuoria. Kasvissyönnistä on tullut muodikasta ja nyt yhdestä jos toisestakin blogista voi löytää uusia, herkullisia, mielikuvituksellisia kasvisruokien reseptejä sekä suosituksia kivoista kasvisravintoloista. Kasvisruokien esiintuominen on myös lisännyt tietämystä erilaisista kasviperäisistä proteiinin lähteistä ja vinkeistä niiden valmistukseen ja maustamiseen.

Kirjoitin taannoin artikkelin vegaaniruokavaliosta, ja ennen tätä käytin useita tunteja etsien tietoa vegaanisuudesta ja siitä, missä kaikessa oikeastaan onkaan eläinperäisiä raaka-aineita. Tämä auttoi ymmärtämään, miten tarkkaa ja säädeltyä vegaaniruokavalio onkaan. Ja arvostamaan suuresti heitä, ketkä siihen pystyvät. Kuitenkin blogeja lukiessani, olisi mielekkäämpää, ettei vegaanisuudesta tehdä suurta numeroa. Ehkä olen ainoa, jota liika ruokavalion korostaminen häiritsee, tai sitten se kumpuaa hiukan huonosta omastatunnosta. Olen itse pääsääntöisesti mahdollisuuksien mukaan kasvissyöjä, muttei minusta olisi vegaanisuuden kaltaiseen, tarkasti kontrolloidun ruokavalion noudattamiseen.

Tähän asiaan voitaisiin löytää lisää eri näkökantoja ja kirjoittaa ties kuinka paljon, mutta enää yksi aiheeseen liittyvä lähimenneisyydessä blogeissa huomioni herättänyt asia. Eräät bloggaajat olivat vierailleet broileritiloilla ja kirjoittivat niistä postauksia, joista huokui myönteinen kokemus. Moni vannoutunut kasvissyöjä oli tarttunut tähän ja tuoneet lihansyönnin ”vääryyden” esille kommenttibokseissa. En ota tähän asiaan sen suuremmin kantaa, muuta kuin, että näitä kommentteja lukiessa huomasin useamman suosituksen lukea Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut-kirjan, joka kertoo faktoja suomalaisesta lihantuotannosta. Sain kirjan pari viikkoa sitten käteeni ja aloittanut lukemaan sitä hiukan kauhunsekaisin tuntein. Siksi kauhun sekaisin, että pelkään muuttuvani lukemisen jälkeen ituhipiksi, jonka elämä pyörii jo ravitsemuspainotteisten opintojen lisäksi pelkän vannoutuneen kasvisruokavalion ympärillä…

Yhden ihmisen interventiot – korrelaatio ja kausaalisuus?

Yhden ihmisen interventio: keripukki ja C-vitamiini

Vuonna 1939 lääkäri John H. Crandon päätti suorittaa yhden ihmisen interventiokokeen todistaakseen, mikä aiheuttaa keripukin ja millä keripukista parannutaan. Crandon aloitti ruokavalion, jossa ei ollut lainkaan C-vitamiinia, jatkoi ruokavaliolla 26 viikkoa ja sairastui keripukkiin. Crandonilta otettiin tiuhalla aikavälillä verikokeita, joista voitiin määritellä askorbiinihappopitoisuuden (C-vitamiinin) lasku. 26 viikon jälkeen Crandonille annettiin yksi gramma C-vitamiinia suonensisäisesti, ja hänen olonsa kohentuminen havaittiin ensimmäisen 24 tunnin sisällä.

Crandon oli lääkäri, ja hänen kokeeseensa osallistui tutkijatiimi. Vaikka hänen kokeensa olikin vain yhden ihmisen interventio, Crandonin aikaansaama tutkimus suoritettiin tieteellisiä menetelmiä käyttäen: tutkimusasetelma oli tarkasti määritelty, koeolosuhteet olivat järjestelmälliset, tutkittavasta otettiin laboratoriokokein testattavat näytteet, metodit, tulokset ja analyysit kirjoitettiin muistiin, selittävälle ja selitettävällä muuttujalle saatiin ajallinen yhteys, ja tutkimuksesta pystyttiin vetämään johtopäätös: keripukin oireet helpottuivat annettaessa vitamiinia, jonka puutos aiheutti sairauden. Syy-seuraussuhteen yleistettävyys oli tässä tutkimuksessa kuitenkin heikko, koska tutkittavia oli vain yksi. (1,2)

Korrelaatio ja kausaalisuus

Korrelaatioita eli asioiden välisiä (lineaarisia) riippuvuussuhteita havaitaan lähes kaikissa tutkimuksissa. Asioiden ja tapahtumien välinen yhteys ei kuitenkaan ikinä selitä syytä. Yhteydet voivat olla olemassa sattumalta. Aiheuttavatko joulukuuset joulukiloja? Vai olisiko niin, että joulukuuset ja joulukilot korreloivat jonkin muun taustatekijän takia, esimerkiksi joulun kanssa. (3)

Kausaalisuutta eli syy-seuraussuhdetta on pohdittu antiikin Kreikasta lähtien. Filosofi David Humen mukaan kausaalisuudelle on kolme kriteeriä: ajallinen jatkuvuus, ajallinen järjestys ja yhteyden vakioisuus. Voidaan siis tutkia seuraako jokin tapahtuma (seuraus) säännöllisesti toista tapahtumaa (syy). (4)

Yksinkertaistetusti: korrelaatioita saadaan esille lähes mistä tahansa (ravitsemus)aineistoista, kausaalisuutta voidaan tutkia ravitsemustieteessä vain hyvin toteutettujen ja tarkkaan analysoitujen satunnaistettujen interventiokokeiden avulla.

Ruokavaliobloggaajat

Ruokavaliobloggaajat (jatkossa RVB) suorittavat tavallaan tällaista yhden ihmisen (tai koko perheensä kattavaa) jatkuvaa interventiokoetta. RVB:t ovat hyvinvoinnista kiinnostuneita, ja täten he noudattavatkin useimmiten terveellisiä elämäntapoja käyttäen alkoholia kohtuudella tai ei lainkaan, noudattamalla tupakoimattomuutta ja urheilemalla säännöllisesti. Yksistään tällaiset elämäntavat ovat keholle edullisia, ja myötävaikuttavat jaksamiseen, vähäiseen sairasteluun ja hyvään oloon.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ihmiset ovat sekasyöjiä, ja aineenvaihduntamme ovat hyvin mukautuva erilaisiin tilanteisiin ja erilaisiin ruokavalioihin. Esimerkiksi saadessamme ruoasta liian vähän kalsiumia, vapautuu sitä elimistöömme luustosta, ja samalla sen imeytyminen suolistossa tehostuu. Kehomme ei myöskään syrji aminohappoja niiden saantilähteen mukaan: eläin- ja kasvikunnan proteiinin lähteet käyvät yhtä lailla.

RVB:ien tulisi olla hyvin varovaisia, mikäli he mielivät kausaalisiin johtopäätöksiin omasta ruokavaliostaan. Kuten aikaisemmin sanottu, ainoastaan satunnaistetuilla interventiokokeilla voidaan tutkia kausaalisuutta. On kuitenkin hyvin inhimillistä, että terveellisistä elämäntavoista ja ihmiskehon adaptaatioista huolimatta, RVB tulee siihen johtopäätökseen, että kokonaisvaltainen hyvinvointi johtuikin yksinomaan heidän noudattamastaan ruokavaliosta.

Ihminen on kuitenkin paljon monimutkaisempi kokonaisuus eikä suoraviivaisiin ja yleistettäviin johtopäätöksiin päätyminen ole mahdollista yhden ihmisen interventiokokeilla.

Oli miten oli

Kuitenkin olen sitä mieltä, että meillä jokaisella on oikeus noudattaa minkälaista ruokavaliota tahansa kenenkään siihen puuttumatta. Hyvin rajoittavat ruokavaliot saattavat ohjata meitä ojasta allikkoon. Tiukoista ruokavalioista (paleo, gluteeniton, Atkin’s) ei ole olemassa laajoja pitkäaikaistutkimuksia. Niin kauan, kun näistä rajoittavista ruokavalioista ei voida tehdä syy-seuraussuhteellisia johtopäätöksiä terveyteen, ei niitä voi suositella tai niitä ei ainakaan voida pitää ainoana oikeana terveellisenä vaihtoehtona. Suositusten perusteena on oltava pitkäaikaiset väestötutkimukset.

Bloggaajien nimien esille nostaminen on tässä turhaa, koska kaikilla on oikeus seurata haluamaansa ruokavaliota. Blogien lukijoilla on oikeus tietää, että yhden ihmisen pseudotieteellisen intervention tuloksiin uskominen on riskialtista. Tietyn ruokavalion noudattaminen tulisi perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon.

(1) http://www.doctoryourself.com/cheraskin_fatigue.html

(2) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM194009052231001

(3) https://fi.wikipedia.org/wiki/Korrelaatio

(4) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti