Ruokatrendien viidakossa

Tämä blogiaihe tuli mieleeni viime viikonloppuna kävellessäni Köpiksen suositussa katuruokahallissa, Copenhagen Street Food:ssa. Ihmiset vaikuttivat todella iloisilta ja hyväntuulisilta ja heitä oli niin paljon, ettei liikkumaan mahtunut. Istuessani alla oleva vegaanihampurilainen kädessäni, katselin kuinka iloisilta ja vapautuneilta ihmiset näyttivät. Yksi söi kasvisruokaa, toinen wingsejä, kolmas aasialaista ruokaa ja neljäs meksikolaista. Tilanteessa korostui hyvin ravitsemuksen sosiaalinen näkökulma.

Mediaa, somea ja blogeja seuratessa tuntuu kuitenkin usein, että syömisestä on tullut kovin stressaava asia ja usein ajatus voi olla, että vain oma ruokavalio on oikea ratkaisu. Ruokatrendejä koskeva aihe nousi pintaan Hesarin alkuviikon jutusta, jossa oli listattu viime vuosien ruokatrendejä. Lukiessani niitä, tuli heti mieleen useat terveys-/hyvinvointiblogit, joita on tullut seurattua vuosia. Niistä on havaittavissa vastaavat ruokavaliot ja trendit, mitkä Hesari oli listannut. Lista oli seuraavanlainen vanhimmasta uusimpaan: 1. Rasvattomuus, 2. Karppaus, 3. Proteiini, 4. Superfoodit, 5. Raakaruoka, 6. Gluteenittomuus, 7. Paleo, 8. 5:2. 9. Kasvisruoka.

Muistan hyvin rasvattomuuden aikakauden, joka oli pinnalla varmaan kymmenen vuotta sitten. Kaiken piti olla lightia ja kevytversiot olivat elintarvikkeissa se, mitä haluttiin. Jossain vaiheessa ajatus light-tuotteiden huonoista puolista alkoi nousemaan pintaan ja pikkuhiljaa kevyttuotteet eivät olleetkaan enää se ”juttu”. Olen päässyt viimeisten kuukausien aikana juttelemaan, harjoittelupaikkani ansiosta, useaan kertaan ravitsemuksesta hiukan vanhemman sukupolven kanssa ja osalle heistä on jäänyt voimakkaasti mieleen kevyttuotteet. Kun heille puhuu rasvan laadusta ja tarpeellisuudesta, useat heistä toteavat ylpeänä, etteivät käytä rasvaa olenkaan. Muistuttaessani pehmeän rasvan tärkeydestä, ovat he ihmeissään siitä, etteikö se rasvaton light-tuote olekaan paras vaihtoehto. Tämä on eräs trendien haittapuoli: moni trendin myötä tullut ajatus voi jäädä pysyvästi ruokavalion perustaksi, eikä se ole välttämättä hyvä asia.

Karppaus-buumista ei varmasti edes tarvitse mainita, kukaan on tuskin voinut välttyä siltä. Peilatessani asiaa useisiin seuraamiini blogeihin, tulevat mieleen kana-pakastevihannes-annokset tai vastaavasti jauheliha-pakastevihannesruoat. Karppaushuuman jälkeen oli nähtävissä valtavat määrät maitorahkaa, tosin sanoen proteiinivillitys käynnistyi. Myönnän, että olin itsekin tämän villityksen orja. Aamuisin oli aina vakio maitorahka, johon kuului ripotella päälle vähän pähkinöitä ja pilkkoa banaani. Onneksi tämä aika on taaksejäänyttä elämää. Tässä villityksessä korostui myös proteiinijauheiden tunkeminen jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja laukun pohjalta löytyvät proteiinipatukat. Proteiinivillityksen jälkeen useissa blogeissa nousi esiin gojimarjat, spirulina, chlorella, raakakaakao, maca jne. eli ne ihmeaineet, superfoodit. Näitä näkee vieläkin aika paljon ja ehkä moni kokeekin saavansa niillä oikeasti paremman vireystason, jonka vuoksi ne ovat jääneet pysyvästi ruokavalioon.

Blogeissa, joita seuraan, ei ole noussut kummemmin esiin raakaruokavaliota tai 5:2-dieettiä. Sen sijaan gluteenittomuus ja paleo ovat olleet nähtävissä usein. Ne henkilöt jotka söivät runsaasti maitorahkaa, eivät syö enää mitään maitotuotteita tai viljoja. Ei voi muuta kuin todeta, että ovat nämä ruokatrendit ja niiden tuomat täyskäännökset jokapäiväisessä ravitsemuksessa ihmeellisiä. Kuten Hesarissakin nostettiin esiin tämän hetken ruokatrendiä, kasvissyöntiä, joka on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina. Tämä on nähtävissä todella monissa blogeissa, mutta kerrankin koen olevani iloinen jostain ruokatrendistä. Monet menestyneet bloggaajat ovat kuitenkin esikuvia nuorille, joten heidän korostama kasvissyönti lisää varmasti usean teinin kasvisten käyttöä sekä laajentaa makumieltymyksiä. Toivottavasti tämä ruokatrendi kestää pidempää, eikä ole vain ohimenevä ilmiö. Ehkäpä ainakin osa saa siitä pysyvän tavan syödä, vaikka trendi menisikin menojaan.

Oli hauska näin jälkeenpäin muistella, miten trendit ovat vaihdelleet huimasti ja miten selkeästi ne ovat näkyneet blogeissa. Toki moni voi olla vannoutunut tietyllä ruokavaliolle tai mahdollisesti esimerkiksi vain paleo sopii omalle elimistölle. Kuitenkin monet, joille sopisi ns. perusruoka, kokeilee aina sen hetkistä villitystä ja vannoo sillä hetkellä sen nimeen. Toisaalta onhan se keino nähdä, mikä ruokavalio itselle mahdollisesti sopii tai mikä ei sovi alkuunkaan. Palatakseni alkuun, erilaiset ruokatrendit tekevät syömisestä kontrolloidumpaa ja esimerkiksi nuorille naisille voi helposti tulla olo, että ”pitää mahtua muottiin” ja syödä kuten suosikkibloggaaja syö. Bloggaajien tulisikin muistaa vastuullisuus ja tuoda ilmi, että tämä on vain yksi tapa syödä, tapoja voi olla monia muitakin, eivätkä kaikki tavat sovi kaikille. Ruokatrendit ovat sinällään hassu ja mielenkiintoinen juttu, mutta voivat helposti viedä sen ruoasta nauttimisen ja hauskuuden mukanaan, sekä vaikeuttaa sosiaalista syömistä. Toivottavasti ihmiset muistaisivat nauttia ruoasta kaiken maailman trendeistä huolimatta!

Ravitsemusuutisen kommentoinnin pelisäännöt

Luin eilen HS:n jutun, joka käsitteli sokerin aiheuttamaa riippuvuutta – tai enemmänkin sitä, miten sokeri itseasiassa ei aiheuta riippuvuutta. Arvasin heti, että aihe tulee olemaan tulenarka osalle ihmisistä. Päädyin uutiseen facebookin kautta. Jutun alle oli kertynyt liuta kommentteja, ja facebookin tykkäysvalikoima näytti, että suosituimmat reaktiot artikkeliin olivat peukun näyttäminen ja sydän. Peukun ja sydämen välissä oli kuitenkin vielä yksi reaktiota kuvaava hymiö, nimittäin pieni, punaotsainen ja vihaisen näköinen naama.

Kuvakaappaus facebookista: peukku, vihanaama ja sydän

Ajattelin saman tien, että jätän kommentointikentän avaamatta ja jatkoin muiden päivitysten selailua. Myöhemmin aloin kuitenkin pohdiskella juurikin ravitsemusaiheisten artikkeleiden kommentointia ja huomasin, että tietyt lainalaisuudet pätevät hyvin usein. Itseni iloksi kehitin listan pelisäännöistä. Kaikkia sääntöjä ei tarvitse noudattaa samassa kommentissa, mutta kaikkia kannattaa kokeilla.

Varoituksen sanana kuitenkin, että säännöt on luotu täysin huumorimielessä, joten toivon, ettei tästä synny myrskyä vesilasiin – tai siis kommenttiboksiin.

1.      Kun näet facebookissa tai muualla netissä ravitsemukseen liittyvän otsikon, kommentoi välittömästi. Voit jopa jättää itse artikkelin lukematta, jos keksit otsikosta tarpeeksi sanottavaa.

2.      Vastusta artikkelissa esitettyä näkemystä, varsinkin, jos sen on ”jonkun asiantuntijan” suusta.

3.      Perusta argumenttisi omaan, naapurin tai sukulaisen kokemukseen. Jos kokemuksesi on useiden vuosien ajalta, vielä parempi.

4.      Plussaa saat, jos heität jonkin kommentin myös itse ”asiantuntijasta”, esim.:

a.      mistä näitä asiantuntijoita revitään

b.      siis miten voi professori/alan ihminen olla noin pihalla

c.      elintarviketeollisuuden kätyri tämäkin

5.      Jos olet oikein suutahtanut artikkelin sisällöstä, voit myös kommentoida ”asiantuntijan” ulkonäköä tai muita henkilökohtaisia piirteitä.

6.      Poimi tekstistä yksittäisiä lauseita, jotka ovat mielestäsi täysin väärin, ja tartu kommentissasi pelkästään niihin. Älä lue tekstiä kokonaisuutena.

7.      Jos joku toinen kommentoija julkaisee kommentin, joka sisältää vasta-argumentin sinun kommenttiisi, lue sääntö nro 6.

8.      Jos artikkelissa viitataan tutkimuksista kerättyyn tietoon, voit välittömästi kertoa miten tämä ei sinuun ainakaan päde, koska jokainen on yksilö.

9.      Voit myös vetää keskusteluun alkuperäisen artikkelin vierestä aiheita. esim.:

a.      maito värjätään valkoiseksi/tappaa

b.      ravitsemussuositukset ovat valhetta

10.   Päivittele, että pitääkö tätäkin nyt tutkia ja eiköhän ihmiset tajua nämä asiat ihan maalaisjärjelläkin.

Iloista viikonloppua! :)

Bloggaajan vastuu

Nykyään erilaiset elämäntapablogit ovat äärimmäisen suosittuja ja on helppoa ymmärtää miksi. Blogeista saa käteviä vinkkejä niin ruoanlaittoon, sisustukseen kuin liikuntaankin. Voi samaistua tavallisten ihmisten tarinoihin vaikkapa lapsiperhearjen tai laihduttamisen iloista ja suruista. Useimmissa blogeissa jaetaan myös erilaisia vinkkivitosia. Tähän sisältyy niin ruoka- kuin piponneulomisohjeet, mutta myös erilaiset terveysneuvot. Kun fitness-bloggaaja kehuu bulletproof-kahvia täyttäväksi ja terveelliseksi, kenellä on vastuu siitä, miten lukija tulkitsee vinkin? Bloggaajalla vai lukijalla? 

Suosittuja ovat myös erilaiset "mitä söin tällä viikolla" ja "esittelyssä tämänhetkinen dieettini"-kirjoitukset. Kun painonpudotusta tavoitteleva ihminen hakee tietoa erilaisista keinoista ja vastaan tulee blogien linkkejä nettivalmennuksien sivuille tai kuvauksia ruokavalioista, joissa jokainen suupala punnitaan, voi näkökulma elämäntapamuutoksen tekemiseen jäädä aika yksipuoliseksi. Onko nykyään ainoa keino laihduttaa tiukan ruokavalion noudattaminen ja sen avulla laihtuminen? Mitä tapahtuu, kun ollaan tavoitepainossa?

Monet bloggarit sanovat, että tekevät ratkaisuja omassa elämässään itseään varten ja tämä on hyväksi havaittu systeemi itselle. Samalla olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että blogikirjoitukset eivät ole terveysneuvontaa. Omien kokemuksien jakaminen on voimaannuttavaa ja voi inspiroida myös muita ihmisiä tekemään muutoksen, mutta monet saattavat myös tulkita ne suoraan neuvoina. Raja neuvonnan ja kokemusten jaon välillä kun tuntuu nykyään olevan kovin häilyvä.

En tarkoita tällä tekstillä, että kaikki fitnessistä, terveellisistä elämäntavoista ja ruoasta kirjoittavat bloggaajat tekisivät väärin jakaessaan kokemuksiaan ja mielipiteitään. Enemmänkin tarkoitus olisi tuoda esiin se, että nettiin kirjoittaessa kirjoittajalla on vastuu sanomisistaan ja olisi hyvä pystyä asettumaan lukijan asemaan ja miettiä, miten tekstin voi ymmärtää. Tämä vastuu on vielä suurempi kirjoitettaessa terveysaiheista, kuin esimerkiksi punavuorelaisen yksiön sisustuksesta.

Knowledge is power when navigating the nutrition jungle

Before I started studying nutrition science I was really into all stuff nutrition related. I read blogs, newspapers and books about nutrition and swallowed everything I read. I didn’t always think so much about who had written what I read, or on what they based their statements. At this time I wasn’t much of a critical reader at all, although I probably should have been.

I think it’s true for a lot of people that they don’t always for example look into where fitness bloggers take their information. If they read something they often assume it to be true, which for example I often did before. It would be nice if it was that way though, wouldn’t it? It gets even harder to think critical when someone you really like or admire writes something nutrition related. Nutrition is also such a personal topic and the amount of information about it is huge, which makes it even harder to sort out the good from the bad.

So I started studying nutrition science several years ago. In the beginning of my studies I was really confused when a lot of what I had read didn’t seem to be true. That’s because I wasn’t reading critically before and I didn’t check for sources. I also didn’t look up if what I read was based on actual science or if it was just taken from some not so reliable website. It is first now that I’ve noticed how much more of a critical reader I’ve become. I’m always suspicious when I’m reading something new, or something that goes against what I thought I knew from the beginning. 

What I’m trying to get to is that it’s important to read critical when reading about nutrition related stuff online. Check for sources whenever possible, don’t assume that everything you read is true and look up the person behind the article or blog post, what is their background. Knowledge is power, and helps you navigate the nutrition jungle on the web. 

Image sources:

1.  http://santefood.ro/category/articole/page/5/

2. http://hornercoaching.com/gaining-knowledge/